Lankkujen tärkeysjärjestys

Elikkäs päivän aiheeseen: lankkujen tärkeysjärjestys, joka on humoristinen nimi, jonka päätin antaa toiselle blogilleni.

Olen Joyogan joogaohjaaja Joni.

Kuinka usein totean, että vaikka miten paljon teen töitä terveen tukielinten ja rangan suhteen, niin ryhti ei pidä. Jokin jää aina puuttumaan. Aina ollaan jumissa, vaikka miten kävisi kuntosalilla, joogassa tai zumbassa. Hierojilla ja muissa fysikaalisissa hoidoissa.

Olen itse opiskellut liikunta-alaa 13-vuotiaasta asti, ja nyt 38-vuotiaana olen käynyt pari koulutusta. Tämän ongelman kanssa olen ollut tekemisissä muutamassa kilpaurheilussa mukana ollessani – varsinkin hyvin usein. Myös koulutuksen jälkeen.

Minkälainen hieroja ja liikunnanohjaaja on sellainen, jolla on selkä jumissa?

Olen kuullut tämän sanottavan minulle jo pari kertaa, kun olen esimerkiksi kuormittavan työpäivän jälkeen ollut selkä jumissa. Olen vastannut, etten tiätääkseni ole mikään uberi-ihminen, jolla ei voisi ikinä olla paikat jumissa. Vaan ihan tavallinen ihminen.

Tutkittuani asiaa käyn nykyisin säännöllisesti hieronnassa, ja kaverini tekee minulle jäsenkorjausopintohoitoja. Lisäksi käytän piikkimattoa ja hartioiden hierontatyynyä. Työskentelen välillä pakosta huonoissa asennoissa, joten käytän paljon apukeinoja.

Ensin totesin hierojan kanssa, että kyse on sisälihaksissa olevasta jumista. Sitten aloin venyttää vatsalihaksia – esimerkiksi joogassa tehtäviä asanoita, jotka laittavat venytyksen näille alueille. Sain apua, mutta en kuitenkaan ratkaisua.

Lisähaasteeksi on koitunut omalla kohdallani urheiluvammasta johtuva leikkausarpi olkapäässä. Sitten mietin, että tärkeintä on vahvistaa sisälihaksia. Alanpa lankuttaa. 

Vasta kun aloin tehdä jooga-asanoiden yhteydessä sekä sivulankkuja että tavallisia lankkuja, asiat lähtivät oikeaan suuntaan. Usein pyydän myös jotakuta laittamaan pienen painon selän päälle lankuttaessa ja ottamaan sen pois.

Koska ihmisellä on taipumus oikaista selkää, siinä pitäisi pitää niska paikallaan. Selän ekstensiossa kouluttajani mukaan ihmiset ottavat liian usein niskaa liikaa mukaan liikkeeseen.

Yliliikkuvuusongelmissa olen lukenut, että venytyksen lisäksi pitäisi tehdä pumppaavaa liikettä. Mikä sen parempi kuin perus moninivelliikkeet – varsinkin selkälihaksille – ja pitkät toistomäärät 15–30, tekniikkaan keskittyen.

Sivulankut antoivat itselleni ison avun selän terveyteen. Harrastan taijutsua, frisbeegolfia, uintia, pikajuoksua ja voimanostoa – lajeja on kertynyt vuosien varrelta. Lisäksi porraskävelyä, pyöräilyä, uintia, vesijuoksua ja vesijumppaa. Näitä lajeja olen päätynyt harrastamaan myös.

Joyoga tarjoaa itse asiassa erästä aika suosittua palvelua, joka yhdistää uinnin ja ravinnonvalmennuksen. Painonhallinta- ja uintitavoitteissa olemme saaneet suurenmoisia tuloksia usean asiakkaan kanssa. Kieleni taipuu hyvin englantiin, ja olen kuullut, että kielitaitoisia uimaopettajia on kuulemma aika vähän. Niin hyvä on myös tämä mainita.

Kuten edesmennyt tätini sanoi, joka eli terveenä 92-vuotiaaksi: “Eikös se ole niin, että kaikkea vähän ja ei mitään liikaa.”

Namaste!