Tervetuloa tutustumaan joyogaan!

Hei, olen joogaohjaaja Joni, ja teen myös stand up -komiikkaa. Olen käynyt koulutuksen ryhmäliikunnan, kuntosalin ja ravitsemuksen ohjaamiseen Niittylahdessa. Joogasta kiinnostuin hyvin nuorena, mutta pysyväksi harjoitukseksi se muotoutui vasta zazen-harjoituksen myötä. Harrastin zazen-meditaatiota, zen-buddhalaisuuden harjoitusta, viiden vuoden ajan. Zazenia harjoitellaan istumalla zafulla eli istumatyynyllä, minkä jälkeen kävellään hetki rauhallisesti (kinhin). Toki venyttelyä olen harjoitellut pienestä pitäen, koska olen pelannut maalivahtina muun muassa jääkiekossa ja salibandyssä. Toimin edelleen salibandyn maalivahtina, mutta jääkiekko jäi nuorempana. 

Joogassa voi toki harjoitella myös yama- ja niyama-periaatteita, mutta tunneilla keskitymme vahvistaviin ja liikkuvuutta parantaviin asanoihin eli kehon asentoharjoituksiin. Zazeniin kiinnostuin, koska huomasin olevani harjoituksen myötä rauhallisempi – se perustuu autonomisen hermoston tasapainottavaan vaikutukseen – ja pystyin keskittymään paremmin. Joogasta taas huomasin aina piristyväni jälkikäteen. Zazen on periaatteessa yksi joogan asana, jota kokonainen buddhalaisuuden koulukunta, soto-zen, harjoittaa. Minulla oli pitkään vaikeuksia nukahtaa iltaisin, mutta kun aloin harjoitella joogisia harjoituksia joka aamu ja ilta, huomasin nukkuvani paremmin. Kokonaisuutena aloin muuttaa elämäntapojani parempaan suuntaan. Esimerkiksi voimanoston ja 100–200 metrin pikajuoksun myötä opin joogan pysähtymisen kautta, että olin aiemmin treenannut itseäni aivan liian uuvuksiin. Olen saanut suurta apua molempiin lajeihin joogasta, ja pikajuoksussa minulla on edelleen tarkoitus kokeilla kilpailemista. 

Kilpaurheilussa on yleinen väärinkäsitys, että se, joka kestää kovinta treeniä, kehittyisi eniten. Tämä harha syntyy helposti, kun nuorena katselee dopingia käyttävien urheilijoiden nostavan isoja rautoja failureen asti 25–30 sarjan sessioissa. Meillä nuorena treenattiin juuri niin: joka sarjaan 3–5 pakkotoistoa kaverin avustuksella. Kyllä sitä oltiin aina kipeinä. Liikunnan harjoittelussa olisi mielestäni tärkeää kasvattaa kuormitusta ajoittain, mutta aina varmistaa, että palautuu riittävästi eikä elämä kärsi. Erään tuttavani uintivalmentajan sanoin: liikunnan pitäisi piristää! Kävin myös uimaopettajakoulutuksen hyvinvointivalmennusten yhteydessä. Uinti ja erityisesti vesijumppa ovat mielestäni todella hyviä lajeja. Kouluttautuessani pääsin osallistumaan eri joogaohjaajien tunneille. Olen ollut sekä flow- että yin-joogaohjaajien koulutuksissa. Toinen on enemmän hikijumppaa, toinen palauttavaa harjoittelua. Omilla tunneillani hikoillaan kyllä – olen kuullut asiakkailta, että vaikka tämä on rauhallista, niin kyllä tässä hiki tulee. Yleensä ohjaan palauttavaa joogaa, jonka tarkoitus on laskea stressi- ja tulehdustasoja kehossa. Kovassa treenissä, kuten kuntosalilla, nostamme hetkellisesti tulehdusarvoja kehossa. Ennen jooga oli Suomessa miehille jostain syystä kirosana – "tyttöjen puuhaa", sanoivat jotkut, kun kerroin harrastavani sitä. Nyt viime tunneillani on ollut ainakin 50 % miehiä. Eräs 120-kiloinen kehonrakentajakaverini sanoo aina, että jooga tekee niin hyvää. Tein jo 15-vuotiaana kavereille ruoka- ja kuntosaliohjelmia. Vanhempani veivät minut salille ollessani ehkä 11-vuotias. Ensimmäisessä Joensuun Fitness- ja Aerobic Gymillä minulle tehtiin 3-jakoinen ohjelma, ja olin heti koukussa treenaamiseen. Kuntosalin ohjaaja kehui kehitystäni, vaikka ensimmäiset kolme vuotta en kehittynyt lainkaan. Sitten aloin huolehtia ruokailusta – monella nuorella oli siihen aikaan "mikropizza-ruokavalio".

Ikäväkseni täytyy myöntää, että vaikka 17-vuotiaana kyykkäsin jo 140–150 kg syväkyykystä ja penkkasin 100 kg, laitoin tankoihin aina liikaa painoa. Olen kuitenkin ollut jonkin verran varovainen, sillä olen säästynyt pahemmilta vammoilta. Moni kavereistani ei ole. Tunnen lukuisia entisiä voimanostajia, jotka nyt juovat päivittäin, eivät liiku ja joiden selkä meni rikki liian isoilla kuormilla. Vaikka voimalajeissa totutetaan kehoa isoihin kuormiin, eräs ulkomaalainen 80 kg:n sarjan voimanoston maailmanmestari sanoi: "En ikinä nostaisi 100 %:n kuormaa. Kisoissa nostaisin ehkä 10 kg enemmän, mutta en halua riskeerata loukkaantumista niin paljon". Tärkeää on harjoitella vaikka kerran viikossa kevyesti – pelkkä kehonpaino riittää – ja keskittyä pika- ja räjähdysvoimaan. Syynä on kaatumisriskin ehkäisy ikääntyessä. Kotimaisten tutkimusten mukaan tai chi on luokiteltu parhaaksi ikääntymistä hidastavaksi liikunnaksi (ainakin koulutuksessani näin kerrottiin). Tai chi auttaa merkittävästi estämään kaatumisia, koska tasapainoa harjoitellaan aktiivisesti ja helpoilla liikkeillä. 

Mutta mennäänpä stand up -komiikkaan. Stand upia olen halunnut tehdä siitä asti, kun 8-vuotiaana näin Jim Carreyn esiintyvän. Minulla on takana noin 16 esiintymistä. Joensuussa oli hetki aikaa stand up -klubi, joka kaatui kahdeksan keikan jälkeen mielestäni huonoon managerointiin. Järjestäjä kutsui meitä haastattelussa Joensuun isoimmaksi stand up -klubiksi, mistä Kerubin porukka luonnollisesti närkästyi. Minulta kysyttiin asiasta, ja vastasin, etten itse ole koskaan moista väittänyt. Suurin managerointivirhe oli ehkä se, ettei huolehdittu siitä, että esiintyjät eivät juo baarin ilmaisjuomia liikaa keikan jälkeen. Silti hauska kokemus. Siihen aikaan sain keikoista palkkaa – oli hyviä ja huonoja keikkoja, mutta se kuuluu asiaan. Stand upin harjoittelu vaatii syvää nöyryyttä, koska alussa tulee todella paljon huonoja keikkoja. Tämä yritystoiminta on siitä erikoinen, että tarjoamme monenlaisia palveluita. Ryhmäliikuntaa ja valmennusta olen ohjannut enemmän kuin komiikkaa, mutta komiikkaa haluan tehdä lisää. Muistakaa tukea Kerubin Sika säkissä -klubia, joka antaa koomikoille mahdollisuuden treenata materiaaliaan ammattilaisten vetämissä illoissa. Siellä saatatte törmätä minuunkin. Joyoga tarjoaa myös tilauksesta stand up -komiikkaa. 

Kun lapsena kuulin, että ihmisten naurattamisella voi tienata elantonsa, mietin: miksei kaikki tee sitä? Ajan myötä on valjennut, että kyseessä ei olekaan niin kevyt laji kuin kuvittelin. Olen kuitenkin lapsesta asti osannut saada kaverit nauramaan vedet silmissä. Kerran kaverini nauroi niin paljon lapsena pelejä pelatessamme, että jouduin lopettamaan vitsit – hän itki naurusta ja näytti siltä, että saattaisi mennä hulluksi, jos jatkan. Olemme edelleen todella hyviä ystäviä. Eräs ystäväni kutsuu minua "työttömäksi stand up -koomikoksi". Teen hänelle kyllä töitä, mutta toivon pääseväni tekemään komiikkaa enemmän. Olen tienannut stand upilla pieniä summia, mutta saanut siitä paljon enemmän kuin rahaa: kirjoittaminen ja esiintyminen on haastavaa ja todella hauskaa. On vaikeaa miettiä, mikä materiaali sopii millekin yleisölle – että se on hauskaa, ei loukkaa ketään ja sisältää jotain älykästäkin. Komedian kirjoittamista suosittelen kaikille, vaikka ei esiintyisikään. Usein odotan innoissani paperia ja kynää materiaalin ylöskirjoittamista varten – ja jos paperia ei ole, se on hyvää muistiharjoitusta. 

Muistan keittiöalan koulutuksestani suurtalouskokin hygieniakoulutuksen. Hygienia on muuten mennyt huonoon suuntaan: ennen valvottiin kokin työskentelyä koko päivä, nyt hygieniapassi on vain muutama paperi luokassa. On kamalaa katsoa, miten monessa ravintolassa käsitellään ruokaa ja samalla selaillaan puhelinta ilman kunnon käsienpesua. Kouluttajani kauhisteli aina nykybuffetteja. Hyvä esimerkki: olin hiljattain buffetissa, jossa kaksi nuorta haki jäätelöä. Joku oli jättänyt vesilasin jäätelöastioiden viereen. Tytöt sanoivat ääneen: "Aah, tää on jäätelön pehmennysvesi kauhalle", ja alkoivat uittaa kauhaa siinä. Sitten he nostivat jäätelöä lautaselle. Menin sanomaan, että lasi on varmaan joltain jäänyt ja asiasta pitää ilmoittaa henkilökunnalle – älkää syökö sitä jäätelöä. Nuoret inttivät: "Eikun tuo on aina tässä!" ja lähtivät jäätelöineen pöytään. Kerroin henkilökunnalle, joka vahvisti, ettei pehmennyslasia ole, ja he vaihtoivat kaikki jäätelöt. Menin vielä sanomaan nuorille, että se oli muuten vesilasi. He katsoivat jäätelöään, jota olivat jo alkaneet syödä... 

Ravinto-ohjauksessa on etua siitä, että olen kouluttautunut keittiössä. En tiedä ravinnosta pelkästään teoriaa, vaan myös maustamisesta. Olen vahvasti sitä mieltä, että terveellinen ruoka voi olla todella hyvän makuista. Välillä kannattaa vaikka syödä kourallinen hapanta puolukkaa ja opetella pitämään mausta – siitä voi todella oppia nauttimaan. Tarkoitus on järjestää tulevaisuudessa myös circuit-tyyppistä joogaa: kiertää pisteeltä pisteelle, joissa on välillä kestävyys-, voima- ja liikkuvuusharjoituksia. 

Jos kiinnostut elämäntaparemontista, Joyogalta voi ostaa hyvinvointivalmennuksen, jossa teemme sinulle henkilökohtaisen ohjelman. Olen saanut erityisesti painonhallinnassa ja liikkuvuudessa hyviä tuloksia – asiakkaat ovat suositelleet minua kavereilleen. Valmennuksia on takana vasta noin 15, joten toivon kokemusta kertyy laajemminkin hyvinvointiasioista. Valmennuksissa käytämme Joensuun keskustassa laadukasta kuntosalia, jonka puitteet ovat erinomaiset – se on yksi keskustan suosituimmista saleista. Valitettavasti en voi mainita nimeä netissä, koska salilla on omat valmentajat yksinoikeudella nettimainontaan. Joensuussa on muutenkin hyvät liikuntamahdollisuudet: uimahalleja, ulkokuntosaleja ym. 

Harrastan itsekin monipuolisesti: bujinkan taijutsua/aikidoa (itsepuolustus/budo), 100–200 m pikajuoksua, voimanostoa, kehonrakennustyylistä treeniä, salibandyn maalivahtina toimimista, uintia ja vaikka mitä. Minusta on hauskaa haastaa kehoa monipuolisesti. Aivoja pidän vireessä shakilla ja muilla sosiaalisilla peleillä. Stand upista vielä: eräs ystäväni sanoi, että stand up -koomikot ovat halpoja psykoterapeutteja. Piristätte päivää, ettekä ota samanlaisia palkkioita kuin terapeutit. Elämäntapojen muutoksessa ja joogassa kyse ei ole kevyestä harrastuksesta – mutta sitäkin palkitsevampi se on.

Namaste!